I've created a monster

Kahden viikon kuherruskuukausi on iloisesti ohi. Aika ajallaan rauhallisesta suloisesta neidistä tulikin Pieni Sekopää. Nyt muistan taas miksi vastasyntyneen kanssa ei meinaa päästä suihkuun ennen iltapäivää.

Tyttö ei ole missään tyytyväinen eikä nukahda millään vaikka kuinka väsyttää. Ei edes liikkuviin vaunuihin tai autoon, joiden pitäisi olla pomminvarmoja vauvanukuttajia. Vauva huutaa ja esikoinen pissaa ipadin päälle (mistä se edes sai sen ja miksi se vei sen vessaan??). Mies on töissä noin 25 tuntia vuorokaudesta. Eilen söin lounaaksi karkkipussin. Hiukset pesin viimeksi sunnuntaina (nyt on perjantai!).

Arjesta selviämistä. Tätä(kin) lasta näköjään kannetaan
ensimmäiset elinkuukaudet non-stop kantoliinassa.

Siitä huolimatta, tai ehkä jopa sen takia olen tällä viikolla saanut tehtyä taas yhden tentin ja löytänyt aivan ihanan ja todella kokeneen lapsenvahdin joka on lupautunut hoitamaan Pientä Sekopäätä muutamana päivänä viikossa muutaman tunnin kerrallaan, että voin käydä joitain opetuksia loppuvuoden aikana. Ihan kaikkea en edes yritä, mutta voin kuulemma paikkailla käymättä jääneitä opetuksia kun kurssi järjestetään keväällä uudestaan, tai käydä niitä vielä neljännen vuoden aikanakin.

Edelleen ajattelen, että olisi upeaa selvitä tästä kaikesta ilman välivuotta, mutta ennenkaikkea tarvitsen jotain muuta elämääni. En jaksa olla koko päivää ja koko iltaa vain Äiti. Nyt ehkä, jos saadaan homma toimimaan, voin olla pieniä hetkiä Reumatologi, Onkokogi tai Hematologi. Fingers crossed.

First day at school

Eilen, viikon ikäisenä, oli tyttäreni ensimmäinen koulupäivä. Pyörähdimme yhdessä 1,5 tunnin pakollisessa sairaalahygienia -seminaarissa. Hyvin jaksoi tyttö kuunnella luennon ja otti pienet torkut käytännön harjoitusten aikana.

Ekan päivän asu. Tyylikkäästi harmaata ja pastelleja ja
asun kruunaa uudet röyhelösukat

Neidillä oli täydellinen ajoitus sillä sienet ehdittiin hyvin kerätä ja putsata ja pakastaa. Hiukan jo ehdin stressata, että miten tulevan viikon lomani käytän, mutta turhaan, sillä tyttö syntyi maanantaiaamuna. Synnytys meni hyvin ja aika nopeasti, sattui tosin vähän ensimmäistä enemmän sillä epiduraali jäi vain toiveeksi. Naistenklinikalla oli upeat remontoidut synnytyssalit ja vaikka visiitti olikin pikainen, niin ehdin kokeilla jos jonkinlaista jumppapalloa, puolapuita ja katosta roikkuvia joogaliinoja.

Tytöllä oli kaikki kunnossa ja kotiin pääsimme jo seuraavana päivänä. Neiti vaikuttaa maailman rauhallisimmalta (ja ihanimmalta) vauvalta, mutta nyt jännitetään onko kyseessä vain "kahden viikon kuherruskuukausi" vai jääkö tyyppi noin helppohoitoiseksi. Jos jäisi, niin ehkä tästä opiskelujutusta voisi jotain tullakin! Huomenna aion kokeilla vielä hurjempaa juttua ja lähteä 2,5 tunnin seminaariin ilman vauvaa!

40+1 ja Johdanto klinikkaan

Viime kerrasta vierähti näköjään vuosi. Blogi on jäänyt ehkä vähän vähemmälle huomiolle. Kyseessä ei kuitenkaan ole ollut mikään lääkiksen ja ruuhkavuosien aiheuttama burn out vaan ennemminkin George R. R. Martin -henkinen writer's block. Muutamia kertoja yritin tuijottaa tyhjää sivua, mutta tekstiä ei vaan tullut.

No mutta tiivistetään ensin vuosi lääkiksestä yhteen kappaleeseen. Kivaa on vieläkin ollut. Toinen vuosi oli pääasiassa eri elinjärjestelmiä; sydän, verenkierto, munuaiset, ruoansulatus, keuhkot, aivot ja mitä näitä nyt on. Lisäksi vähän farmakologiaa ja loppukeväästä patologiaa ja niitä etukäteen kamalalta kuulostavia lääketieteellisiä ruumiinavauksia (mitkä on kyllä itseasiassa aika jees). Ennen kesää taidettiin opetella vielä virukset, bakteerit ja mikrobilääkkeet. Toukokuussa valinnaisia kursseja (Esa Saarinen ja vanhustenhoidon innovaatiot! Tästä pitää ehkä kirjoittaa enemmän..). Alkusyksy on ollut vielä prekliinistä vaihetta, eli lisää patologiaa, lääketieteellistä genetiikkaa ja laboratoriolääketiedettä (=verikokeet sun muut testit).

Ammattikoulu. Kliinisiä taitoja on plakkarissa jo mm. haavan ompeluun,
laskimoverinäytteen ottoon ja kanylointiin liittyen.

Nyt kahden viikon päästä vihdoinkin alkaisi se monen niin odottama klinikka eli kliininen vaihe, eli 3,5 vuotta ammattikoulua. Minullakin on jo uunituoreet Littmannit (eli Littmaset) ja valkoinen takki nimikyltteineen Meilahden sairaalan kellarikerroksen pukukaapissa odottamassa mutta saa nähdä kuinka klinikkavaiheen aloittamisen kanssa käy. Eilen piti nimittäin tulla Uusi Vauva.

Haaveilen aktiivisesti siitä, etten joutuisi pitämään kokonaista välivuotta ja tätä varten loin mestarillisen suunnitelman, joka onnistumisprosentti on ehkä jotain rattijuopumusrajan luokkaa. Tai nyt varmaan jo lähempänä ruorijuopumusta, sillä ehdoton edellytys suunnitelman onnistumiselle oli, että Uusi Vauva ei synny päivääkään ennen laskettua aikaa. Johdanto klinikkaan kurssi piti kuulemma saada käytyä, että voi sen jälkeen käydä yhtään mitään muuta. Kurssia on vielä pari viikkoa, mutta sain järjettömän säädön jälkeen käytyä oikeastaan kaikki ensi ja seuraavan viikon opetukset etukäteen. Ehkä vähän rankka pariviikkoinen 18 lisäkilon, kylkiluita potkivan vauvan ja joka aamuisen oksentamisen (jep!) kanssa, mutta ehkä se kannatti.

Ovet, seinät ja huonekalut maalattu. Vaunut valmiina.

Jotenkin siis maagisesti johdantokurssi ja kaikki muut keskeneräiset projektit (mm. Pieni Pintaremontti) on saatu valmiiksi. Kaikki ovet, listat ja huonekalut on maalattu, vaunut ostettu ja Uuden Vauvan sänky pedattu. Vähän jo siis polttelisi päästä testaamaan erikoissairaanhoitoa asiakasnäkökulmasta. Jos ei mitään ala tapahtua, niin ensi viikolla on sitten vaan pakko lomailla! Nyt sienimetsälle, ehkä sieltä saa suppilovahveroiden lisäksi vähän oksitosiinia.