SE koe!

Tajusinpa juuri, että sehän on ihan pian - ensi keskiviikkona! Se juttu mihin monet täysipäiväisesti lukevat vuoden tai monta. Lääkiksen pääsykoe on pääsykoe todella isolla peellä. Kauppiskokeessa 2004 oli 40 monivalintatehtävää ja 4 tuntia aikaa. Tein sen tunnissa, tarkastin monta kertaa, kirjoitin omat vastaukset puiseen viivottimeen ja menin terassille nauttimaan kesäpäivästä. 39 taisi mennä oikein. Lääkiskokeessa 2015 oli 15 vai 16 tehtävää. Ensimmäinen näistä oli monivalinta jossa taisi siinäkin olla 100 kysymystä. Aikaa viisi tuntia. Sen lisäksi että koko 5 tuntia pitää keskittyä, pitää myös priorisoida ja taktikoida sillä harva ehtii tehdä koko koetta. Kuuleman mukaan joku on joskus haettu ambulanssilla koesalista paniikkikohtauksen takia. En ihmettele.

Se oli siis aivan kamala päivä. Etukäteen ajattelin, että nimenomaan tuo itse koe on vahvuuteni. Nuoret tyypit jotka ovat vuoden lukion jälkeen lukeneet ja käyneet lääkärivanhempien maksaman kalliin valmennuskurssin varmasti jännittäisivät enemmän kuin minä jolla on jo yksi tutkinto ja työpaikka odottamassa äitiyslomalta paluuta. Ei ollut mitään hävittävää eli ei pitänyt jännittää.

No ihan vähän sitten jännittikin. Aamupala ei mennyt millään alas ja vatsa protestoi. Pala kurkussa ja kädet täristen kävelin Porthaniaan. Koesali oli pieni ja pöydät kaltevat. Olin ottanut kahvia termariin mukaan sillä ennen pääsykoetta olin joka päivä 12 mennessä juonut jo 4 kuppia, niin ajattelin että päänsärky saattaa yllättää ilman. Mutta juo siinä nyt kahvia kaltevilla pöydillä! Tai juo siinä nyt kahvia lääkiksen pääsykokeessa ylipäätään! Hedari tuli. Unohdin, että mukana olisi ollut päänsärkylääkettäkin. Luokasta loppui happi ja oli todella kuuma. Kahden tunnin jälkeen kun tajusin, että olin tehnyt vasta kaksi tehtävää meinasi tulla pieni paniikkikohtaus ja kädet tärisivät taas. Tilanteesta selvittiin Sisu-purkalla. Sain tehtyä melkein kaikki tehtävät, yhtä en ollenkaan osannut. Mitään en ehtinyt tarkastaa. Viisi tuntia ja kynä pöydälle. Ulkona kadulla olo oli absurdi. Jotenkin todella kevyt. Se oli nyt siinä, enää ei voinut tehdä muuta kuin odottaa.

Sisu-purkka - parempaa kuin bentsot

Kaikkia varmasti jännittää keskiviikkona. Sen sijaan, että yrität taistella jännitystä vastaan, kannattaa ehkä vain hyväksyä että keskiviikkona jännittää. Tunnustella missä jännitys tuntuu ja antaa sen olla siinä. Ottaa se mukaan kokeeseen. Vastaantaistelu ei vie sitä pois, mutta taistelu vie voimia ja niitä kokeessa tarvitaan.

Tsemppiä kaikille  keskiviikon koitokseen osallistuville. Hullun homaa!

Aikaa elämälle ja kesälle

Tovi taas ehti vierähtää. Täytyy myöntää, että vaikka kuitenkin selvisin siitä kaikesta - lääkiksestä, töistä ja lapsesta niin vähän ehkä loppukevättä kohti alkoi väsyttää. Tentit menivät kauniisti läpi, lapsi sai joka päivä hyvää kotiruokaa ja töissä kaikki tavoitteet saavutettiin. Mutta mihinkään muuhun ei oikeen jäänyt energiaa.

Tänään oli upea päivä. Viimeinen iso kurssi, eli hermosto saatiin pakettiin tentin myötä. Tentti meni todella hyvin vaikka opiskelumäärä oli kaikista kursseista ehkä vähäisin. Miehen mobiili työ vaatii aika-ajoin tilapäistä yksinhuoltajuutta mikä ei tee hyvää opinnoille. Miten ihmeessä ne ihan oikeat yksinhuoltajat pärjää? Aurinko paistoi terassille ja Anssi Kela soitti Tennispalatsin katolla. En kovasti pidä Anssi Kelasta mutta mitä muuta ihminen voisi enää toivoa?

Hermostoasiat ovat periaatteessa ihan mielenkiintoisia, mutta siinä on taas yksi "en aio erikoistua" -ala. Niitä potilaita ei usein voi parantaa. Mutta aivot ovat kuitenkin ihan siisti juttu.

Ensimmäinen lääkisvuosi melkein paketissa ja tulevaisuus näyttää valoisalta. Työ-opinnot-lapsi kombo rupesi tuntumaan vähän liian raskaalta joten päätin jättää yhden niistä pois ja jäädä töistä opintovapaalle. Pelkkää lääkistä ja lasta ja toivottavasti myös vähän muuta elämää siis.

Nyt toukokuussa koulussa on valinnaisia kursseja. Valitsin tilastokurssin ja opettelen R Studion. Ilman sitä ei kuulemma voi tehdä uskottavaa tutkimusta. Ja lisäksi rupean tekemään tutkimusta! Ihan omaa tutkimusta. Ihana kesä ja ihana aurinko! Sydän sydän ja taas se hihittävä apina!