perjantai 23. syyskuuta 2016

Tänään tapasin Iiriksen (83 v)

Aina ei istuta luennolla. Vierailin tänään Helsingin kotihoidon lääkärin matkassa Iiriksen (83 v) luona ja jäin kanssaopiskelijan kanssa lääkärin ja hoitajan lähdettyä jututtamaan Iiristä. Liikutuin tapaamisesta niin, etten ole varma itkinkö paluumatkalla autossa ilosta vai surusta.

Olen jo pidempään ollut omituisen kiinnostunut vanhuksista. Tänään tajusin, että uskon ehkä löytäväni heiltä vastauksen siihen, mikä elämässä on tärkeää. Mistä onni tulee. Kuka voisikaan paremmin tietää vastauksen kuin yhden melkein kokonaisen ihmiselämän jo elänyt?

Iirikselle onni tuli pysyvästä työpaikasta ja erityisesti ihanista työkavereista. Mahtavasta miehestä jonka Iiris oli rinnalleen löytänyt ja yhteisestä lapsesta. Lapsenlapsista. Ulkomaanmatkoista. Mökistä. Ennenkaikkea onni tuli kuitenkin tanssimisesta. Kukkamekoista, ikivihreistä iskelmistä ja tunnelmallisista tanssilavoista.  Iiris sai hiljattain aivoinfarktin ja menetti oikean puolen toimintakykynsä. Hän suri, ettei voinut enää tanssia. Iiris oli yksin vankina pienessä vuokrakodissaan ja myönsi toivoneensa ettei olisi selvinnyt infarktista.

Vierailuiden tarkoituksena on opettaa meille, että jokaisella potilaalla on tarina. Iiriksen tarina oli mahtava. Tarinan kuuntelemisen lisäksi huomasin valtavasti nauttivani siitä kuinka tärkeä vierailumme Iirikselle oli. Hän ei ole ehkä hetkeen saanut kertoa kenellekään tanssilavoista. Olen aiemmin pitänyt vapaaehtoistyötä lähinnä kirosanana mutta nyt päätin selvittää josko jonkin järjestön kautta löytäisin omiin aikatauluihini sopivan tavan pitää seuraa sitä kaipaavalle vanhukselle. Oppia elämästä ja samalla piristää toisen ihmisen päivää. Pitää kädestä. Tenniksenhän ehtii aina aloittaa myöhemminkin. Kauppislainen minussa taisi taas kuolla vähän.

Kaikilla on tarina


3 kommenttia:

  1. Niin tuo asia monen lääkärin kannattaisi muistaa, eikä juosta "rahan" perässä. Mutta semppiä ja jaksamista opinnoissa.

    VastaaPoista
  2. Mun mielestä SPR:llä ainakin on sellainen "vanhuskaveri" tms. ohjelma, jossa saa akverimummon tai -papan jolle pitää seuraa. Muistaakseni siinä sai vapaaehtoinen itse sopia kuinka paljo aikaa käyttää. Oon itsekin miettinyt siihen osallistumista mutten ole vielä saanut aikaiseksi. Tietty koska on koko ajan muka niin "kiire".

    VastaaPoista
  3. Mä luen kyllä näitä kommentteja, mutta jotenkin aina unohdan vastata! Kiitos vinkistä! SPR:stä mä oon kanssa kuullut ja luulisin, että HelsinkiMissiollakin saattaa jotain olla. Asian selvittely ei ole ihan vielä ehtinyt alkaa koska "kiire"..

    VastaaPoista