Kun monilahjakkuudesta tuli normi

Osallistuin torstaina Euphoria open mic night -tapahtumaan nähdäkseni kurssikaverini esiintyvän. Odotukset tapahtuman suhteen eivät olleet kovin kovat, mutta lipun hintaan kuului kaksi lasia viiniä ja vapaailta on aina vapaailta. Mutta sitten lääkis tapahtui. Parikymmentä esitystä joista jokainen olisi päässyt minkä tahansa Idols-tuotantokauden finaaliin. Viulu, sello, saksofoni, piano, useita kitaroita ja syvältä koskettavia ääniä. Jazzia, disneyä, Adelea ja PMMP:tä. Yksi kappale oli niin upea, että vähän itketti.

Ilta oli viihdyttävä mutta herätti ajatuksia. Mistä noita tyyppejä oikeen tulee ja mitä ne tekevät lääkiksessä? Olen pitkään jo miettinyt sellaista "mistä on lääkisläiset tehty" -postausta, mutten ole oikeen vielä päässyt vastaukseen kiinni. Meidänkin vuosikurssilla on niin erilaisia ihmisiä. Nyt torstain jälkeen tajusin, että niillähän on yksi yhteinen tekijä - kaikki ovat ärsyttävän monilahjakkaita ja täydellisyyteen pyrkiviä. Ei riitä, että on niin fiksu, että pääsi lääkikseen, lisäksi pitää saada tenteistä kiitettävät arvosanat, laulaa kuin enkeli, soittaa jotain soitinta sinfoniaorkesterissa tai harrastaa kilpatanssia SM-tasolla.

Luulin, että hävitän kosketuksen "normaaleihin suomalaisiin" kun kaikki ystäväni ovat korkeakoulutettuja, mutta miten kauas keskiarvo karkaakaan kun ympärillä on korkeakoulutettuja monilahjakkaita perfektionisteja? Onneksi valitsemani ura pitää kuitenkin huolen siitä, että elinpiiri ei jää kapeaksi, sillä tulevat asiakkaani terveyskeskuksissa ja sairaaloissa varmasti edustavat suomalaista väestöä kaikessa kirjavuudessaan. Suurin osa niistä ei kykene tulkitsemaan Queeniä veretseisauttavasti.

Kauniitahan ne olivat

Punasoluni siis. Mutta vielä kauniimpia olivat valkosolut! Upeita neutrofiilejä, kauniin yksinkertaisia lymfosyyttejä ja osuipa kuvaan yksi oikein oiva monosyyttikin.

Kauniita soluja ja vielä ihan omia

Ja mitä ihmettä - onko tuossa todellakin harvinainen basofiili? Onpa hyvinkin. Löysin niitä jopa kaksi, taidan siis olla todella tulehtunut. Kivaa oli. Saatan toivoa joululahjaksi mikroskoopin.

Vasemmalla harvinainen basofiili, oikealla kaksi neutrofiiliä

Muutama sana ihan siitä opiskelustakin

Kun sokeri ja myynnin alkeet on käsitelty, niin josko muutama sana ihan näistä lääkisopinnoista. 2,5 kuukauden kokemuksella voi yrittää jo vähän yleistää ja kertoa minkälaista se nyt sitten on. Ilmeisesti kaksi ensimmäistä vuotta, eli pre-kliininen vaihe mennään melko samalla kaavalla. Kuulemma sen jälkeen vasta oikeasti alkaa tapahtua.

Määrällisesti koulua on oikeastaan melko vähän. Luentoja (jotka eivät pääsääntöisesti ole pakollisia) on ehkä 8-10 tuntia viikossa ja pakollista pienryhmäopetusta eli PBLää, eli pebaa ehkä 2-4 tuntia. Usein viikolle sattuu yksi kokonaan vapaa päivä joka on näppärä viettää töissä. Itsenäiseen lukemiseen kuluu melko paljon aikaa, mutta joustavuutta toki tuo se, että voi itse valita lukeeko päivällä kirjastossa vai yöllä kotona. Ajallisesti tästä tuntuu siis selviävän ja noin 10 tuntia duunia viikossa menee vielä kivasti. Lapseton ehtisi varmasti enemmänkin.

Laadullisesti opetus vaikuttaa kieltämättä hyvältä. Toki lääkiksessä, kuten missä tahansa muuallakin on hyviä ja huonoja luennoitsijoita. Huonojen luentojen ongelma on usein se, että punainen lanka on hukassa ja luennoitsija tietää aiheesta ihan liian paljon puhuakseen niin, että me muutkin ymmärtäisimme. Siitä huolimatta kurssit vaikuttavat fiksusti suunnitelluilta ja hyvin rakennetuilta. Tuntuu, että useampi ihminen on nähnyt paljon vaivaa meidän oppimisemme eteen. Tätä tunnetta en kauppiksesta muista. Siellä kurssien laatu oli pelkästään sen yhdestä vetäjästä kiinni ja se vaihteli huimasti. Hyvät ja innostavat kurssit voi laskea yhden käden sormilla.

Punasoluja valtimossa. Tuotan 2.4 miljoonaa tällaista joka sekuntti.

Toisto on ehdoton opintojen äiti ja varmaan ihan syystä - olisi melko noloa jos valmistuttuaan ei sitten muistaisikaan, että mistä se veri oikein koostuikaan. Toisto ei ole kuitenkaan pelkkää haukionkala -itseopiskelua vaan sama juttu käydään läpi monella tapaa. Yleensä uuden asiakokonaisuuden opiskelu menee jotakuinkin näin:

PBL-pienryhmäopiskelussa tutustutaan yhdessä uuteen potilastapaukseen ja yritetään miettiä mikä sitä tyyppiä oikeen vaivaa. Mukana oleva tutor (yleensä tutkijoita ja joskus vanhempia opiskelijoita) auttaa jos homma ei meinaa aueta. Kun on keksitty mihin teemaan sairastunut tyyppi liittyy, pidetään aiheen ympäriltä (vaikka nyt se veri) aivoriihi jossa käydään läpi mitä asiasta jo tiedetään. Määritellään oppimistavoitteet ja siihen liittyvä materiaali. Materiaali sisältää kurssikirjojen lukuja, erinäistä lisämateriaalia, aiheeseen liittyviä videoita ja ehkä pari luentoa. Luennot ovat yleensä seuraavana päivänä ja sitten vielä päivä pari aikaa opiskella itse. Palataan pienryhmään ja käydään läpi mitä on opittu ja että tiedetäänkö me nyt yhtään paremmin mikä sitä tyyppiä vaivasi.

Sama asia käydään läpi oikeastaan neljä kertaa, eli luulisi jäävän mieleen. Näiden asiakokonaisuuksien lisäksi meillä on aina muutamia luentoja jotka menevät vähän kurssin aihealuetta pidemmälle. Vähän kiinnostavampia juttuja. Teasereitä. "Tätä sitten muutaman vuoden päästä". Ja huomenna näen omia punasolujani! Oletan niiden olevan hyvin kauniita.

25 grammaa päivässä

Meneillään olevan kudos -kurssin jutut eivät ihan samalla lailla sytytä kuin ihan ensimmäisen kurssin, eli palataan hetkeksi niihin teemoihin. Kurssi käsitteli paljon ihmisen aineenvaihduntaa ja siihen kiinteästi liittyvänä ruokavaliota. Luennot herättivät tarkastelemaan omaa ja perheen ruokavaliota tarkemmin. Siinä missä vieläkin mietin, millä ihmeellä Oivariinin korvaisi, on jo aiemmin päätään nostanut sokerinatsiuteni saavuttanut uusia ulottuvuuksia. Siksipä muutama sana sokerista.

Amerikkalainen tutkija Robert Lustig puhuu sokerista myrkkynä. Sairaalloisen liikalihavaa Amerikkaa, jossa sokeriteollisuus on on vuosikymmeniä tehnyt onnistunutta PR- ja lobbauskampanjaa toki onkin provosoitava. Mutta mitä sanoo tuorein tutkimus?
- Sokeroitujen juomien käyttö lisää riskiä sairastua 2-tyypin diabetekseen painosta riippumatta (Imamura, F. et al., BMJ. 351:h3576, 2015.)
- Sokeroitujen juomien käyttö lisää riskiä sairastua verenpainetautiin ja sepelvaltimotautiin. (Bo Xi et al., British Journal of Nutrition. 113(5):709-17, 2015 Mar 14.)
- Kaksi limua päivässä puolen vuoden ajan saa heittämällä aikaan metabolisen oireyhtymän ja rasvamaksan (Rippe, JM, Diabetes Care. 37(4):950-6, 2014 Apr.)

Ja vaikka mitä muuta, esim. ne hampaat. Uusin tutkimus tietää kertoa myös sen, että LDL, eli paha kolesteroli ei olekaan kaikki pahaa. Terveen, normaaliaineenvaihduntaisen ihmisen maksan muodostamat isohkot LDL möllykät eivät tuki verisuonia. Pienet tiiviit LDL pallot pääsevät verisuonten sisään ja tukkivat ne. Ja mikä näitä sitten saa aikaan? No sokeri ja hiilihydraattipitoinen ruokavalio tietysti.

WHO laski suositustaan lisätyn sokerin päivittäisestä saannista 25 grammaan. Sillä ei paljoa juhlita. Valion suositussa 2 dl banaanijogurttipikarissa on 24 grammaa sokeria. Puolen litran pullossa kokista on 50 g, yhdessä pillimehussa 20 g ja "terveellisessä" täysmehussa vielä enemmän. 280 gramman normikokoisesta ässä-mix pussista saa näpsäkästi 160 grammaa sokeria. Päivittäinen 25 grammaa tulee täyteen 8 palasta suklaata. Harva antaisin pienelle lapselle 8 palaa suklaata, mutta monet antavat sokeroitua jogurttia terveellisenä välipalana.

Ja entä se fruktoosi? Terveellistä hedelmien omaa sokeria? Nope, vielä pahempaa. Normaalissa pöytäsokerissa, eli sakkaroosissa on yksi molekyyli fluktoosia ja yksi glukoosia. Glukoosia ihmisen elimistön jokainen solu pystyy hyödyntämään ja sen metaboliaa säädellään tehokkaasti. Fruktoosi sen sijaan ei reagoi insuliiniin elimistössä, eli sitä ei päädy tasaisesti kaikkiin kudoksiin kuten glukoosia vaan käytännössä kaikki menee maksaan. Tämä yhdistettynä siihen, että metaboliassaan fruktoosi hyppää yli tärkeän säätelyvaiheen johtaa siihen, että syöty fruktoosi menee maksaan ja jos energiaa ei siellä satuta tarvitsemaan, muuttuu suoraan rasvaksi. Boom - rasvamaksa ja ihan ilman alkoholia. Siinä missä valkoisessa pöytäsokerissa on edes toinen puoli glukoosia, fruktoosissa on vain fruktoosia. Meillä siis jätetään nykyään kauppaan myös niin petollisesti markkinoidut luonto+ jogurtit, joissa on "vain hedelmien omaa sokeria", eli pikkuisen on sekaan lurautettu mehua!

Helsingin kaupunki teki päätöksen, että päiväkodeissa ei tarjota enää sokeripitoisia välipaloja. Liekö päätös jo peruttu kun kyseistä uutistakaan en enää löydä. Ainakin viime viikolla lounaan jälkeen tarjottiin pannukakkua hillolla ja välipalaksi vielä kiisseliä. Ei taida 25 grammaa ihan riittää. Otan ehkä lapsen pois päiväkodista ja ryhdyn täyspäiväiseksi sokerinatsiksi.

ABC eli always be closing

Vietin tänään iltapäivän vuorovaikutustaidot -seminaarissa. Ei ehkä mikään dynaamisin tai voimauttavin seminaari, mutta muutamia ihan järkeviä juttuja ja mielenkiintoisia ajatuksia. Ja aihe on toki äärimmäisen tärkeä. 

Seminaarin aikana havahduin siihen, kuinka paljon lääkärin työssä pitääkään myydä! Kun vaihdoin konsulttiyrityksestä myyntihommiin sillä ajatuksella, että myynnin osaamista tarvitaan aina, en ehkä ajatellut että aina tarkoittaa esim. lääkärin duunia. Määrättyjen lääkkeiden syömättä jättäminen on ilmeisesti suurikin ongelma, eli ensimmäinen myyntiduuni on myydä potilaalle yhdessä sovittu hoito.  Että syödään ne pillerit ja syödään ne ihan ajallaan ja ihan loppuun asti. Vielä ehkä haastavampana myyntiduunina on myydä potilaalle elämäntapamuutos. Tupakoinnin lopettaminen, viinanjuonnin vähentäminen, urheilun aloittaminen tai terveellinen ruokavalio. Näillä päästäisiin usein jo aika pitkälle. 

En usko, että meidän tutkintoon kuuluu myyntikoulutusta, mutta pitäisi. Myynnistä voisin puhua tovin, mutta tiivistetään tämä juttu tärkeimpään myynnin ohjenuoraan, eli always be closing. Aina ja ihan joka välissä pitää yrittää clousata kauppa. Jos myyntitapaaminen päättyy siihen, että potentiaalinen asiakas vaikuttaa hyvin kiinnostuneelta ja sovitaan, että palataan asiaan, ei se ollut hyvä myyntitapaaminen. Hyvä myyntitapaaminen päättyy nimiin papereissa tai ainakin on tiedossa koska ne nimet siihen kirjoitetaan ja mitä sitä ennen pitää tapahtua. Älä kysy, että vaikuttaako tämä hyvältä vaan kysy, että haluatko ja aiotko ostaa tämän tuotteen/palvelun?

Konkretisoidaan tätä vielä vähän. Usein tupakointikeskustelu lääkärissä menee varmaan suurinpiirtein näin:

L: Ja miten sen tupakan kanssa, poltatteko te?

P: No juu, tuleehan sitä jokunen päivässä poltettua

L: Tehän varmaan tiedättekin, että se on hyvin haitallista terveydelle, siitä kyllä kannattaisi yrittää päästä eroon.

P: Juu, niinhän siitä kyllä varmasti pitäisi. Pitää kyllä juu nyt ihan tosissaan yrittää.

Tuntuisiko tehokkaammalta jos se menisikin näin:

L: Ja miten sen tupakan kanssa, poltatteko te?

P: No juu, tuleehan sitä jokunen päivässä poltettua

L: Tehän varmaan tiedättekin, että se on hyvin haitallista terveydelle. Joka toinen tupakoitsija kuolee tupakan aiheuttamiin sairauksiin ja yleensä paljon nuorempana kuin itse haluaisi. Mitä jos lopettaisitte tupakoinnin nyt. Viimeinen tupakka on jo poltettu. Kun lähdette täältä, niin heittäkää tupakat pois ja hakekaa nikotiinikorvausvalmisteita jos tuntuu, että tarvitte. Lopettamista on turha enää viivästyttää. Miltä kuulostaa, kokeillaanko tätä?

Minusta tulee ehkä potilaiden yksityiselämään röyhkeästi puuttuva lääkäri, mutta jos sillä vaikka muutaman hyvän veronmaksajan saisi pelastettua. Suomi nousuun vai mitä näitä nyt oli.

Kaikki tämä vapaa-aika

Kulunut viikko oli aika hektinen tenttiin kerratessa ja töitä tehdessä. Perjantaina tentin jälkeen (joka meni oikein hyvin, ainakin tarpeeksi) tuli kumma olo - viikonloppu ilman lukualuetta?

Mitä ihmettä tehdä kaikella tällä vapaa-ajalla? No jos vaikka kävisi ystävien luona syömässä juustofondueta. Haravoisi lehtiä mökillä. Jäisi puoleksi tunniksi tuijottamaan nukkuvaa lasta. Sytyttäisi takan, katsoisi telkkaria, lämmittäisi saunan. Uimahalliin, hautausmaalle katsomaan pyhäinpäivän kynttilämerta. Kymmenen tunnin yöunet, parin tunnin päiväunet. 

Ei hätää, Lääkärileikeistä ei ole tulossa lifestyle-blogia. Tämä teksti muistuttakoon siitä, että vapaa-aika on välillä ihan hyvä idea. Jotta blogitekstistä ei tule liian siirappista, mainitaan vielä tämänpäiväisestä syntymäpäivästäni, jota ei juhlittu, sillä mies unohti sen tänäkin vuonna. Huomenna uusi kurssi ja uudet kujeet. Huhu kertoo, että heti alkuun kaivetaan neulat esiin!

t. 31-vuotias ekonomi