perjantai 25. syyskuuta 2015

Isona minusta tulee (osa 1): Syöpätutkija

Suurimmalla osalla kurssikavereista tuntuu olevan joku ajatus siitä, mikä olisi mielenkiintoinen erikoistumisala. Kukaan ei ole vielä sanonut, ettei haluaisi erikoistua ja ilmeisesti noin yhdeksän kymmenestä erikoistuukin.

Isona minusta tulee -lause varmaan muuttaa muotoaan useasti ihan jo lääkiksenkin aikana, niin tehdään näistä postauksista perinne ja katsotaan miten urahaaveet kehittyvät. Tässä osa 1.

Erikoistumisaloista tällä hetkellä kiinnostavia ovat:
- Sisätaudit, erityisesti endrokrinologia. Tämä on sitä Dr. House kamaa!
- Onkologia, eli syöpäsairaudet ja erityisesti sen puolen tutkimus! Todella mielenkiintoisia juttuja meneillään.
-(Psykiatria jos luotan siihen, että oma pää kestää sen)

Minusta ei ikinä tule:
- Työterveyslääkäriä
- Kirurgia tai ortopediä
- Lastenlääkäriä (lapsikiintiö tulee omasta täyteen)
- Gynekologia

Pääsykokeeseen lukiessa sytyin kaikesta biolääketieteeseen ja geenijuttuihin liittyvästä. Ikivanhassa Bios -kirjassa oli esimerkki siitä kuinka tulevaisuudessa voisi olla mahdollista yhdistää nanoteknologiaa lääketieteeseen niin, että pienenpieni nanopartikkeli tunnistaisi esim. syöpäsolun sen pintaproteiinien tai niiden sokeriosien perusteella ja vapauttaisi lääkkeen vain syöpäsoluihin tuhoten ne spesifisti. Tuo on sitä, mitä haluan tehdä, ajattelin! Samassa kirjassa puhuttiin geeniterapiasta, eli siitä kuinka vioittuneita geenejä voitaisiin korjata! Voisiko 1-tyypin diabeetikon haimasolut saada taas tuottamaan itse insuliinia? Sittenkin tuo on sitä, mitä haluan tehdä, ajattelin. Kesällä luin kuinka kiinalaiset tutkijat onnistuivat muuttamaan ihmisalkion perimää. Ihan ufoa, moraalisesti todella arveluttavaa mutta äärimmäisen kiinnostavaa. Tuo on se, mitä haluan tehdä!

Kolmen päivän ikäinen alkio. Kuva: Wikimedia Commons.

Saa nähdä minne tämä uusi ura lopulta vie, mutta nyt tuntuu siltä, että tutkimusta haluaisin tehdä, mutten missään nimessä pelkästään. Haluan ehdottomasti myös koko urani läpi hoitaa potilaita sen sijaan että sulkeutuisin laboratorioon. Tutkijalääkäreitä kuulemma tarvitaan tulevaisuudessa. Hieno homma, tässä yksi sellainen!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti