Huomenna kello soi 6:30. Aamupala, 2 kuppia kahvia, suihku, lapsi hereille, lapsi päiväkotiin, juosten töihin. Puheluita, exceliä ja yksi tarjous pitää muistaa lähettää. Kahdeltatoista lounas kollegoiden kanssa. Tulossa lämmin päivä, eli ehkä jossain terassilla. Lounaan jälkeen 6 vuotta koulua.
Ekonomin tutkinto ei riittänyt, eli agendalla huomisesta lähtien alanvaihto ja opinnot lääkiksessä. Jos nyt jännittäisi, niin pitäisi varmaan jännittää sitä, että:
- oliko tässä mitään järkeä?
- miten meidän perheellä on enää marraskuun jälkeen varaa ruokaan?
- miksi ihmeessä halusin olla lääkäri?
- kuka ylipäätään pitää sairaista ihmisistä?
- onko tässä yhtään mitään järkeä?
Mutta ei juuri jännitä. Tai ei ainakaan nämä olennaiset jutut, mutta ehkä vähän ne tyypi. Tulevat kurssikaverit. Kakskymppiset tai vielä nuoremmat. Ysikytluvulla syntyneitä.
Ensikosketuksen tutorryhmään sain whatsapista, missä yhden vuosikymmenen ikäero tuntui vähintäänkin vuosituhannelta - Mikä on tuo hihittävä apina? Mitä se tarkoittaa ja mistä se edes löytyy? Miksi se pitää laittaa joka paikkaan? Meizin? Safgaa? Mitä kieltä nämä tyypit puhuu?
Viime viikonloppuna skarppasin! Löysin apinan, käysin sitä sujuvasti lauseessa ja heitin mukaan parit flamengotanssijat ja ilotulitteetkin. Aktivoin uudelleen instagram -tilin ja perustin blogin. Vain reppu puuttuu, mutta ehkä näillä eväillä selvitään ainakin huomisesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti